Potilaan, työntekijän vai hallinnon hyvä?

SAATTEEKSI

 
Maanantaina 3.11.2014 järjestettiin Tikkasalissa Avoin eettinen foorumi teemalla Hyvän hoidon haaste kiristyvässä taloudessa. Alustajina ja panelisteina toimi edustus johtoryhmästä sekä työntekijäpuolelta, hallinnosta ja potilastyön arjesta.
 
Pohdinta ja analyysi tilaisuuden jälkeen oli, että hyvästä keskustelusta huolimatta monia keskeisiä kysymyksiä ei edes huomattu nostaa keskusteluun. Jotain jäi kuulematta ja kuuntelematta. Eikä parhaalla tahdollakaan voi olettaa, että kaikki langanpäät tavoitettaisi yhdessä tilaisuudessa. Foorumi tarjosi siihen ainoastaan oivallisen kimmokkeen; keskusteluun, jota on mitä todennäköisimmin käyty jo pitkään, mutta sirpaleisesti. 
 
Monien polkujen jälkeen AEF- työryhmä koosti kannanoton. Kannanotto sisältää kaksi osaa, ensimmäinen, niin sanottu pääkirje on yleinen kannanotto hyvän hoidon ja työhyvinnoinnin puolesta. Toinen kirjelmä sisältää konkreettisia toimintamalleja vuorovaikutuksen parantamiseksi johdon ja työntekijöiden välillä.
 
Toivomme että kirjelmät toimivat herättelevinä puheenvuoroina, jotka edistävät avointa, rohkeaa ja kehittävää keskustelukulttuuria sairaalan hallinnon ja työntekijöiden välillä. Kutsumme mukaan keskusteluun myös kuntapäättäjiä sekä kaikkia, jotka kokevat, että potilaan hyvän hoidon tulevaisuus ei saa jäädä pelkästään tehokkuuslääkkeiden varaan.
 
Kannanotto on toimitettu 12.12.2014 sairaalan johtoryhmälle ja henkilöstöjaokselle. Se on julkaistu/julkaistaan PKSSK:n omissa viestimissä.
 
Keskustelua aiheesta voi käydä myös osoitteessa: facebook.com/aef.pkssk
 
Keskustelujanoisin terveisin,
AEF:n työryhmä
 
Ohessa, leipätekstissä on julkaistuna "pääkannari". Seuraavasta linkistä pääset lukemaan
pdf-tiedostona työryhmän ehdotuksen viestinnän kehittämiseksi sairaalan johdon ja työntekijöiden välillä.
 
Toimintamalleja tulevaisuuteen
 

Potilaan, työntekijän vai hallinnon hyvä?

Potilaan paras ja hyvä hoito toteutuu PKSSK:ssa. Kyllä vai ei, valkoinen vai punainen lappu? Kyllä! Valkoista lappumerta kannatteli monikymmenpäinen kaarti foorumin pikagallupissa. Viesti täsmentyi ja vahvistui useissa puheenvuoroissa läpi tilaisuuden. PKSSK:ssa potilaille tehdyt kyselyt ja hoitovirheiden suhteellinen vähyys puhuvat objektiivista kieltä hyvästä hoidosta. Vaa´an toisessa päässä pullisteli puolestaan kysymys talouden tiukentuneista raameista. Viesti oli jälleen selkeä: PKSSK toimii kustannustehokkaasti. Näyttää siis siltä, että tehokkuus ja hyvä hoito voidaan yhdistää mielekkäästi.

Kokonaiskuva on arvokas, mutta tuskin varjoton? Foorumin teema oli noussut työntekijöiden keskuudesta, toiveesta. Kysymys hyvän hoidon toteutumisesta osoittaa korkeaa työmoraalia ja on mitä ilmeisemmin monen työntekijän mielessä oleva aito kipupiste, ja juuri siksi se on myös otettava tosissaan, vaikka monet mittarit osoittaisivat muuta.

Todellisen kiireen aiheuttama kyvyttömyys tarjota potilaalle parasta ammattitaitoaan vie voimat. Säästöpaineiden myötä potilastyössä on painettu kestokyvyn äärirajoilla. On syytä kysyä: onko työntekijöiden helpompi puhua hyvän hoidon vaarantumisesta kuin omasta jaksamisesta? Terveydenhuollon ydintehtävän puolustaminen voi olla lippu, jota on keveämpi heiluttaa kuin tunnistaa ja tunnustaa loppuun palamisen signaaleja. Taustalla voi myös piillä pelko leimautumisesta valittajaksi tai laiskaksi. Se haavoittaa avointa keskustelua. Avointa tai kätkettyä. On kohdattava vääjäämätön tosiasia: jos työntekijöiden jaksaminen ja hyvinvointi on vaarassa, silloin on  vaarassa myös potilas, hyvä hoito, ihminen.

Tehokkuustehtailussa on mahdollisuutensa, mutta myös vaaransa. Päättäjille ja hallinnolle se voi näyttäytyä ehtymättömänä viisasten kivenä, työntekijälle syyllistämisenä (”Ongelmat ratkeavat, jos vain olisit tehokkaampi”). Potilastyö käy herkästi raskaaksi, jos ei myönnetä tehokkuuden rajallisuutta. Terveydenhuollon etiikan -ja sosiaalietiikan dosentti, ETENE:n puheenjohtajanikin aikoinaan toiminut Martti Lindqvist kirjoittaa:

”Hoidon ydin ei noudata tehokkuuden ja hyödyn, vaan välittämisen logiikkaa. Se ei voi koskaan muuttua toiseksi tuomatta jotakin todella pahaa hoitokulttuuriin. On monia mahdollisuuksia tehostaa, rationalisoida, kilpailuttaa ja yksityistää asioita terveydenhuollon kentällä – niin kuin muuallakin. Silloin on kuitenkin tarkkaan tiedettävä rajat ja kunnioitettava sitä ydintä, joka hoidossa on kaiken perustana. Se ei ole idealistista höpötystä vaan hyvin konkreettista. Tietyllä hetkellä mikään ei ole niin todellista kuin inhimillinen läsnäolo ja myötätunto.”

Syvin toive ja tarve keskustella AEF:ssa hyvän hoidon ja talouden suhteesta paljastunee foorumin pikagallupin esiin nostattamasta reaktiosta. Väittämä kuului: hallinto ymmärtää potilastyön arkea. Tuloksena oli punaisten lappujen värjäämä Tikkasali, totaalinen EI.  Miksi näin, jäi kuitenkin auki. Ja kuinka emme huomanneet keskustella tästä!? Tähän viestiin on syytä tarttua. Ei myöskään ole sanottua, että työntekijät ymmärtävät vastaavasti hallinnon paineita ja haasteita.

Avoin Eettinen Foorumi haluaa myös jatkossa olla edistämässä työntekijöiden ja hallinnon välistä vuoropuhelua. AEF ei kuitenkaan ole ratkaisu, korkeintaan osa sitä. Työn arjessa tapahtuvan jokapäiväisen tiedotuksen ja kommunikoinnin taidoille on tilausta. Ihanteena kaiketi olisi, että se mitä jaettiin tässä foorumissa työntekijöiden ja hallinnon edustajien kesken – tieto, vuorovaikutus, kasvokkaisuus  olisi aina läsnä, ei kuriositeetti.

Uhkana on, että yhteisen suunnan sijaan hajaannutaan hyökkäys -ja puolustusrintamiin; korjausliike alkaa  vain vaaran myöntämisellä. Toimivin lääke saattaa olla ironisesti juuri se sama mitä hoidon ytimessäkin kipeästi kaivataan. Kohtaamista. Tällä kertaa ja tällä kentällä tehokkuus ei  ole avainasana vaan inhimillisyys. Tässä prosessissa punnitaan toden teolla myös PKSSK:n omat arvot: ”Avoin, rehellinen ja luottamuksellinen yhteistyö on oikeudenmukaista.”

Onko tämä idealistista höpötystä vai konkreettinen mahdollisuus?

 Potilaan, työntekijän vai hallinnon hyvä? (pdf-versio)