Narkomaanista kokemusasiantuntijaksi / 3.10.2016 / Hanna-Leena Hurri

 

 

 

Rauhallinen, kiltti, ujo tyttö ajautuu väärään porukkaan pitkäaikaisesti kovia huumausaineita käyttämään, sillä seurauksella, että ainoat vaihtoehdot ovat kuolema tai hoitoon meno.

 

Päihdekokeilut alkavat murrosiän kynnyksellä, alkoholia ja kannabista. Heti perään tulevat vahvemmat aineet ja kierre on valmis. Aineiden käyttö jatkuu, käyttökerrat tihenevät ja toleranssit kasvavat.

 

Vuosien huumeidenkäytön myötä ongelmat alkavat kasaantua, tilanne tuntuu toivottomalta. Itsetuhoisuutta ja epätoivoa, kunnes jotain tapahtui; pysähtyminen. Koin oman pohjani ja hoitopaikka järjestyi. Se on vasta ensimmäinen askel. Elämän kestävä työ itsensä kanssa on vasta alussa, fyysisesti ja psyykkisesti itsensä kuntoon saaminen vie aikaa. Miten kestää elämää selvin päin vuosien huumeiden käytön jälkeen? Ympärillä ei ole ketään, kukaan ei ymmärrä. Sitä rakentaa koko elämänsä, itsensä ja minuutensa uudestaan niistä hauraista palasista, jotka ovat jäljellä.

 

Kokemusasiantuntijuuteen tutustuminen ja kouluttautuminen kokemusasiantuntijaksi mullistavat elämää hyvin paljon, tarinalleni ja kokemuksilleni löytyy merkitys. Voimaantuminen kokemusten kautta, kääntäen voimavaraksi. Kokemusasiantuntijuus tulee suureksi osaksi elämää, mielekkyyttä ja samalla työtehtäviä lisäten. Vertaisuuden kautta työtehtävien kirjo laajenee, edustan ja edistän jotain laajempaa asiaa, jotain muutakin kuin itseäni ja palveluiden käyttäjiä. Halu kehittyä, kehittää ja vaikuttaa ajavat eteenpäin. Vuosien työ kokemusasiantuntijuuden parissa on tuonut tunteen kokemusasiantuntijuuden ammattilaisuudesta.