Kuoleman kulttuurit Suomessa / 7.12.2015 / Outi Hakola

Tietoja

Luotu: 08.12.2015 10:04

Viimeksi päivitetty: 10.12.2015 11:14

Foorumilla vieraana Outi Hakola, FT, alue- ja kulttuurintutkimuksen yliopistolehtori

Kuolemisen siirtyminen sairaaloihin ja ammattilaisten hoidettavaksi on etäännyttänyt kuolevien kohtaamisen ja kuolleiden näkemisen arkikokemuksesta. Monet ovat kokeneet, ettei heille ole tarjolla kulttuurista tai emotionaalista mallia, miten toimia kuolemaa kohdatessa. Tarve puhua kuolemasta ei kuitenkaan ole hävinnyt. Miten kulttuuriset muutokset ovat vaikuttaneet kysymykseen kuolemasta?

Alustuksen pp-esitys pdf-tiedostona.

Katso ja kuuntele tilaisuuden videonauhoite: http://video.pohjoiskarjala.net/

Kuoleman kulttuurit Suomessa

Usein kuulee mainittavan, miten kuolema on kulttuurissamme tabu - asia, josta on vaikea puhua. Mutta pitääkö tämä väite paikkaansa? Vielä 1900-luvun alkupuolella kuoleminen ja kuolleista huolehtiminen tapahtuivat usein perhepiirissä ja vasta kaupungistumisen myötä kuoleminen siirtyi sairaaloihin ja ammattilaisten, kuten terveydenhuoltohenkilökunnan, hoidettavaksi. Samalla kuolevien kohtaaminen ja kuolleiden näkeminen etääntyivät arkikokemuksesta, minkä vuoksi monet ovat kokeneet, ettei heille ole tarjolla kulttuurista tai emotionaalista mallia, miten toimia kuolemaa kohdatessa.

Tarve puhua kuolemasta ei kuitenkaan ole hävinnyt. Tänä päivänä kuolema on yhä enenevässä määrin osa suomalaista julkista keskustelua ja kulttuuria. Media esittää kuoleman kohtaamista ja tarjoaa rituaalisia tapoja käsitellä esim. yhteisöllistä suremista (kuten koulusurmien tapauksessa), sureminen ymmärretään yhä enemmän osaksi ihmisen tunnekokemusta kuin vain asiaksi, josta täytyy päästä mahdollisimman pian ylitse, ja hautajaiskäytänteet ovat monipuolistuneet heijastamaan kuolleen ihmisen ja hänen omaistensa toiveita. Samalla ihmiset, ainakin osa heistä, ovat yhä avoimempia keskustelemaan omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan kuolemaan liittyen. 

-Outi Hakola