Kysymys ihmeestä ja sen mahdollisuudesta - Markku Siivola (24.10.11)

Tietoja

Luotu: 03.11.2011 22:29

Viimeksi päivitetty: 12.08.2013 12:06

Ihmeen ihmettelyä

Onko ihme ainoastaan jotain yliluonnollista? Onko ihme ainoastaan jotain mikä on äärimmäisen epätodennäköistä? Onko ihme aina jotain mikä tulkitaan vain myönteiseksi? Voisiko ihmeen havaita tavallisena arkipäivänä jos on vain riittävää herkkyyttä?

”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta”, kirjoittaa Paavali kirjessään Korinttolaisille. Kysymys ihmeistä, niin kuin viisaudestakin, on kiehtonut ihmistä läpi historian. Valistuksen ja mekanistisen maailmankuvan myötä, ihmeet ovat kuitenkin jääneet taka-alalle, ja viisaus (tai äly) on osoittanut, että monet ihmeeksi koetut asiat ovatkin lopulta niin sanottuja luonnollisia ilmiöitä.

Tiede ja äly on vapauttanut ihmisen maagisuuden kahleista, mutta kenties samalla kapeuttanut ihmisen ajattelua. Vaikka useimmat asiat sijoittuisivatkin auki selitettävälle naturalistiselle akselille, ehkä ihme epätodennäköisenä tai jopa tavallisena arkisena ilmentymänäkin on silti tosi.

Mutta miten ihmeen voisi tunnistaa ihmeeksi sen kohdatessaan? Tai miksi se olisi syytä tunnistaa? Kuka ties kaikkein oleellisinta loppujen lopuksi onkin vain itse ihmettely?

Ihmeen ihmeelliseen maailmaan syvennyttiin syksyn 2011 toisessa Avoimessa eettisessä foorumissa. Teemaan äärelle kuulijoita johdatteli psykiatrian erikoislääkäri ja uniryhmätyönohjaaja Markku Siivola (http://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Siivola).

-Mikael Taylor, Avoimen eettisen foorumin yhdyshenkilö

Esitystä ihmeen luonteesta pyydettiin Avoimessa Eettisessä Foorumissa heränneestä kysymyksestä mitä ovat ihmeparantumiset. Esityksen alussa pidetyssä lippuäänestyksessä monikymmenpäisen yleisön joukossa vain hyvin pieni vähemmistö ei mielestään ole koskaan ollut ihmeen kanssa tekemisissä.

Tässä esityksessä valitsin ihme-sanan erittäin monista ja epämääräisistä määrittelyistä ihmisen syvintä ja voimakkainta omakohtaista psyykkistä/henkistä elämystä tarkoittavan merkityksen, jonka voi lyhyesti luonnehtia ihmeen kaikkiallisuudeksi tai kaikkialla olevuudeksi, tai vielä yksinkertaisemmin sanottuna ihmeen ja arkipäivän täydelliseksi, ainaiseksi samuudeksi. Kaikki muut ihmeet ovat osaihmeitä.

Tämänkaltaista määrittelyä tulevat lähimmäksi niin itämaisten kuin länsimaisten uskontojen teksteissä ja luovien ihmisten kertomuksissa kuvatut voimakkaimmat sisäiset tapahtumat. Esitys tutkii mitä tämänluonteisella ihmeen kokemisella voi olla tekemistä arkipäivän terveydenhoitotyössä, sekä miten voi luoda ihmeen havaitsemista helpottavia sopivia puitteita niin käytännön potilastyössä kuin koko elämässä.

Ihmeparantumiset

Ihmeparannuksista ei löydy nykyisen tieteellisyyskäsityksen kriteerit täyttäviä todisteita. Ihmeparannuskysymys esiintyy useimmiten tavalla tai toisella uskonnollisissa yhteyksissä. Kuuluisan Kathryn Kulhlmanin, yksi valtaisesta väitettyjen henkiparantajien joukosta, hoitamista ihmisistä tutkittiin 23, joiden ihmeparantumisesta ei löydetty todisteita. Martti A. Miettisen teologisen tiedekunnan väitöskirja Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta vuodelta 1980 ja Ari Savuojan Kirkon Tutkimuskeskuksen väitöskirja Mikä on ihme ja mitä ihmeistä voidaan tietää? : Keskustelu ihmeistä uusimmassa englanninkielisessä uskonnonfilosofiassa vuodelta 2007 eivät voineet vahvistaa ihmeparantumisia tapahtuneen vaikka raportteja mm. itsestään parantuneista syövistä on viljalti patologian ja kirurgiankin piirissä.

Ihmeparantumista kuten lottovoittoakin voi sanoa ihmeeksi tai epätodennäköiseksi. Parantumisessa kyse on samasta ilmiöstä joka toiselle on ihmeparantuminen, toiselle tilastollinen epätodennäköisyys. Riippuu puhujan omasta luonteesta ja maailmankatsomuksesta kummaksi hän sen kokee ja kumpaa ilmaisua hän käyttää. Kumpikaan ei ole se toista oikeampi "itse asiassa"-määrittely. Niinpä ei ole tarpeen pyrkiä määrittelemään potilaalle mitään muuta näkökulmaa, joka juuri epätavallisen harvinaisissa parantumisissa on yhtä todistamattomalle pohjalle rakentuva kuin potilaan omakin näkemys, olipa se vaikka kuinka aidon tuntuista tai toisaalta selvästi huomionhakuisuutta.

Materian ihme

Esitys pyrki myös herkistämään kuulijoitaan ihmeen kaikkialliseen olemassaoloon viittaamalla karkeiden aistiemme vuoksi niinkin itsestäänselvyytenä pidettyyn asiaan kuin materian rakenteeseen. Jos elektronikuoren ja atomiytimen sisältä otettaisiin pois kaikki tyhjä, kutistuisi ihminen noin 0.2 mm:n mittaiseksi painon säilyessä muuttumattomana. Jos tämänkokoinen kappale muutettaisiin kerralla täysin energiaksi, vastaisi räjähdys noin sataatuhatta Hiroshiman ja Nagasakin atomipommia. Suurin ihme, samalla kouriintuntuvan sataprosenttisen todennäköinen on maailmankaikkeus, toisaalta äärimmäisen epätodennäköinen.

Asiantuntijuuden haittoja

Ihmeen kokemisen eli maailman, elämän ja ihmisten välittömän havainnoinnin esteinä voivat olla lukemattomat seikat, yksi niistä asiantuntijuus, tarkoittaen tässä usein yksipuolista älyvoittoisuutta ja erityistietoon tukeutumista intuitiivisen elämyksen kustannuksella. Asiantuntijuudesta saatu sosiaalinen palkkio muiden arvostuksen ja oman etevämmyydentunnon ja oikeimman tiedon omistamisen luulon muodossa kuurouttaa helposti toisen ihmisen äänen. Tätä ei sinänsä hyvää tarkoittava asiantuntijakaan itse useimmiten lainkaan huomaa.

Tämä kuurous on erittäin yleistä potilastyössä. Potilas ei silloin koe tulleensa kuulluksi. Organisaatioiden rakenteissa sama ilmenee vastaavanlaisena tietämättömyytenä siitä miten kenttätyössä toimivien työntekijöiden ja työryhmien vahvin henkilökohtainen potentiaali saadaan ilmennettyä ja hyödynnettyä koko organisaation hyväksi. Se ilmenee tiedonkulun yksipuolisena virtauksena ylhäältä alaspäin sisältäen olettamuksen etteivät alaiset voi omaehtoisesti ymmärtää mikä on heille ja organisaatioilleen parasta. Työntekijät, jotka eivät pysty aitoon itsensä tuntemiseen perustuvin omin voimin havaitsemaan tämänkaltaista ulkoa tulevaa tietopainetta, joutuvat samaistamaan itsensä ammattiroolihahmoonsa, leipääntyvät ja palavat loppuun vuosien mittaan sairastuen oireyhtymään, jonka olen nimennyt Jeesus-Maria-Tarzan-Teresa-oireyhtymäksi eli epäonnistuneeksi pyrkimykseksi täyttää erityisesti ihmissuhdetyön ammatti-ihanteen vaatimukset oman erityislaatunsa ymmärtämisen ja hyödyntämisen kustannuksella. Tämän ulkoisen paineen syntyyn ovat vaikuttaneet koko kulttuurin, ei ainoastaan sen sisältämien asiantuntijaorganisaatioiden, käsitykset ja ihanteet terveydenhoidon tehtävästä, joka kuitenkin on lihaa ja verta olevalle ihmiselle mahdotonta täytettäväksi.

Poisoppiminen ja työnohjaus

Poisoppimisen ammatillinen merkitys on deprofessionalisaatio eli mm. työnohjauksen avulla näkyväksi tehty ammatti-ihanteeseen sairastuminen ja ulkopuolelta annettujen ihanteiden vääristyneisyyden toteaminen ja sitä kautta poisoppiminen eli kaikesta ennen opitun psyykkisestä painolastista vapautuminen - joka on täysin eri asia kuin tiedon ja kokemuksen täydellinen hylkääminen. Poisoppiminen on egon hiljentymistä, väistymistä syrjään psyyken tuntemattomista syvyyksistä nousevan luomisen voiman tieltä egon omien operaatioiden sitä sumentamatta. Se on hyvin läheistä sukua taiteilijoiden inspiraation hetkille ja kenelle yksilölle tahansa sattuville odottamattomille henkisille elämyksille. Poisoppimisen kautta voi tapahtua re-professionalisaatio entistä korkeammalle tasolle, josta hahmottuvat potilaan roolissa olevien ihmisten vaikeuksien laajemmat taustat ja sitä kautta heidän mielekkäämpi kohtaamisensa.

Konsultaatio on organisaation rakennetta säilyttävää, etupäässä potilaaseen suuntautunutta toimintaa. Työnohjauksen pääkohde on työntekijän ammattirooli ja -identiteetti. Instrumentaalinen työnohjaus on tietopainotteista, ymmärryksellinen työnohjaus tunnepainotteista. Instrumentaalista työnohjausta on runsain mitoin tarjolla, mutta puhtaasti ymmärryksellistä ei käytännössä lainkaan.

Uniryhmätyönohjaus

Voimakkain ymmärryksellisen työnohjauksen muoto on unia hyödyntävä, jo liki 30 vuotta käyttämäni prof. Montague Ullmanin kehittämä ryhmätyönohjausmenetelmä. Se on osallistujien unia tutkiva monivaiheinen pienryhmäprosessi, joka sisältää lukuisia turvallisuutta ja oivalluspotentiaalia maksimoivia tekijöitä, ja joka ei nojaudu mihinkään psykoterapia- ja unientulkintateorioihin eikä tunnustuksellisiin filosofioihin.

Koska unissa kuvautuu puhtaana ihmisen psyyken sisin olemus, se valottaa työntekijän suhdetta koko hänen elämäänsä sisältäen myös hänen suhteensa työhönsä auttaen tätä omakohtaiseen elävään oivallukseen työnsä solmukohdista. Tämä prosessi on olennaisin käytännön linkki kohti ihmeen eli ihmisen analyyttisen olemuspuolen tuolta puolen virtaavan oivalluksenomaisen vision kokemusta.

Tämän prosessin kuvaus ei tässä yhteydessä ole laajemmin mahdollista, joten viittaan sekä Ullmanin laajaan sivustoon http://siivola.org/monte/ sekä omaan sivustooni http://www.saunalahti.fi/msiivola/.

Esityksen loppuosa sivusi unien asemaa päivätajunnan ja uskontojen kuvaaman syvimpien ulottuvuuksien välimailla olevana tiedon välittäjänä, ikäänkuin majakkana tai avaruuden eri osia yhdistävänä madonreikänä, jota kautta saamme päivätajuntamme piiriin sellaista informaatiota joihin meillä ei ole asiaa pelkän päivätajunnan keinoin.

Esitys tähdensi lopuksi vielä poisoppimisen merkitystä koko elämässä, sen kautta kuuntelemisen herkistymisen vuoksi kanssaihmisten tarkempaa tajuamista, siten parempia ihmissuhteita, osana siitä työryhmän aidon sisäisen potentiaalin pohjalta toimimista jonka johdosta työntekijät saavat aiempaa useammin kuulla potilailtaan suurimman tuntemani tunnustuksen työstään: "Sinä todella kuuntelit minua".