Potilaan yksinäisyys – kenen vastuulla? / 4.9.2017 / Liisa Karhe

Tietoja

Luotu: 04.09.2017 17:46

Viimeksi päivitetty: 08.09.2017 10:49

Potilaan yksinäisyys – kenen vastuulla?

Liisa Karhe, TtT

Yksinäisyys on noussut yhteiskunnalliseksi haasteeksi, johon myös terveydenhuollolta odotetaan vastauksia ehkäpä juuri siksi, että yksinäisyydellä on yhteys ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen. Terveydenhuollon piirissä potilaan yksinäisyys tulee nähdä monimerkityksisenä ilmiönä.

Potilaan yksinäisyys voi ilmetä ainakin seitsemänä erilaisena yksinäisyyden muotona, jolloin myös yksinäisyyden syyt ja auttamiskeinot ovat erilaisia ja eritavoin terveydenhuollon ammattilaisten hallittavissa. Potilas voi kokea yksinäisyyttä suhteessa itseensä, jolloin yksinäisyyden syyt juontavat juurensa usein lapsuuden kiintymyssuhdeongelmiin. Tunnetuimmat yksinäisyyden muodot ovat emotionaalinen ja sosiaalinen yksinäisyys. Tällöin potilas kokee yksinäisyyttä suhteissa rakkaimpiinsa tai suhteissa sosiaaliseen verkostoonsa. Sairauden aiheuttama elämäntilanne saattaa johtaa eksistentiaaliseen yksinäisyyteen, jolloin potilas kokee olevansa yksin koko maailmassa. Potilas voi kokea myös uskonnollista yksinäisyyttä, jolloin hän etsii yhteyttä Jumalaan tai korkeampaan voimaan. Fyysinen yksinäisyys tulee esiin oudossa ympäristössä tai potilaan ollessa eristettynä ihmiskontakteista. Terveydenhuollon ammattilaisten vastuun kannalta kaikkein merkittävin potilaan yksinäisyyden muoto on hoitoyksinäisyys, joka on pitkälti myös eettinen haaste.

Hoitoyksinäisyyden erottaminen muista yksinäisyyden lajeista ei välttämättä ole helppoa ellei ajatella yksinäisyyden ilmenemisyhteyttä. Hoitoyksinäisyys erottuu muista yksinäisyyden muodoista, sillä potilas tuskin odottaa hoitosuhteelta oman itsensä löytämistä, kiintymystä, ryhmäytymistä tai sosiaalista verkostoitumista, oman elämän tarkoituksen löytämistä tai jumalsuhteen löytämistä. Sen sijaan potilas odottaa hoitosuhteelta ammatillista apua, ymmärrystä, välittämistä ja ihmisenä kohtaamista.

Hoitoyksinäisyys on potilaan ja hoitavan ihmisen välisessä ammatillisessa hoitosuhteessa esiintyvä, potilaan kokema subjektiivinen ja negatiivinen ilmiö. Hoitoyksinäisyys on potilaalle rankka kokemus, jollaista hän ei toivo kenenkään joutuvan kokemaan. Hoitoyksinäisyys ilmenee potilaalle siten, että hän kokee jäävänsä ulkopuoliseksi hoitosuhteessaan. Hoitoyksinäinen potilas kokee jäävänsä ilman yksilöllistä apua ja ymmärrystä sekä ilman vuoropuhelevaa kohtaamista. Potilas ei voi jakaa omia kokemuksiaan, tuntemuksiaan ja tietoaan hoitavan ihmisen kanssa. Hoitoyksinäisyys merkitsee potilaalle arvottomuuden kokemusta ja sitä, ettei tule kuulluksi eikä todesta otetuksi. Lisäksi se merkitsee potilaalle liukuhihnamaista kohtelua, vastakkainasettelua ja etäisyyttä hoitavan ihmisen kanssa sekä kokemusta, että hoitava ihminen ei ota sitä vastuuta potilaan hoidosta, mikä hänelle kuuluisi.

Hoitoyksinäisyyden kokemuksen syntyyn potilaiden mielestä myötävaikuttavat sairauden ja sairaustilanteen aiheuttaman haavoittuvuus ja avuttomuus, mutta myös tilanteisiin, ammattilaisiin ja hoito-organisaatioon liittyvät tekijät. Hoitoyksinäisyyttä lieventävinä tekijöinä potilaat pitävät tiedon ja avun saannin lisäksi vastuullista ja välittävää hoitoa sekä hoitosuhteiden jatkuvuutta. Vertaisten ja läheisten tuki voi lievittää hoitoyksinäisyyttä, mutta se ei korvaa hoitavan ihmisen osuutta.

Hoitoyksinäisyys aiheuttaa ikävän hoitokokemuksen lisäksi potilaalle kärsimystä, epävarmuutta, epäluottamusta ja turvattomuutta, mutta potilaan kokema hoitoyksinäisyys on myös yhteydessä potilaan kokemaan huonompaan terveyteen ja toipumiseen sekä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Hoitoyksinäisyys haastaa terveydenhuollon ammattilaiset eettisen vastuun ottamiseen ja kohtaamiseen. Vastuuta hoitoyksinäisyydestä ei voi jättää vain hoitavan ihmisen vastuulle, vaan hoitoyksinäisyyden ennaltaehkäisystä vastuu kuuluu myös organisoinnista, resursoinnista, suunnittelusta ja johtamisesta vastaaville tahoille. Jos terveydenhuollossa ei oteta vastuuta hoitoyksinäisyyden ennaltaehkäisemisestä, yksinäisyys vain lisääntyy yhteiskunnassamme.