Syntymästä kuolemaan: Vanhuus / 27.1.2015 / Heikki Hyvärinen

Tietoja

Luotu: 28.04.2015 12:28

Viimeksi päivitetty: 29.04.2015 11:45

Foorumilla vieraana geriatrian erikoislääkäri Heikki Hyvärinen.

Katso ja kuuntele videotallenne osoitteesta: video.pohjoiskarjala.net

Alustuksen pp-esitys (pdf-muodossa)

Vanhusten hyvän hoidon haasteet

-Heikki Hyvärinen, geriatri

Yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa Suomessa niin kuin muissakin länsimaissa voimakkaasti lähivuosikymmeninä. Elämme yhä vanhemmiksi. Onneksi eliniäniän pidentymiseen liittyy yleensä kohentunut hyvinvointi ja aiempaa enemmän terveitä elinvuosia.

Vanhusväestön määrän kasvu on herättänyt huolta hoidon järjestämisestä. Ikävuosien karttuessa sairastumisen ja vammautumisen riski lisääntyy, henkinen ja fyysinen toimintakyky heikkenevät ja hoidon ja hoivan tarve lisääntyvät. Lääketieteen kehittyminen on mahdollistanut uusien parantavien ja korjaavien hoitojen kehittämisen, mutta se on tuonut mukanaan myös uhkakuvia, jos uusia hoitoja ja tekniikkaa käytetään harkitsemattomasti (Etene 2008). Vanhusväestön asumiseen liittyvät kysymykset herättävät myös huolta. Kun ikäännytään ja liikkumiskyky heikkenee, ei selviydytä turvallisesti samassa ympäristössä kuin aiemmin, vaan on suunniteltava muita tapoja järjestää asuminen. Monesti etenkin muistisairaiden kohdalla tarvitaan ympärivuorokautista asumispalvelua, joka on melko kallista, mikä rajoittaa tällaiseen asumismuotoon pääsyä. Asumiseen liittyvät kysymykset aiheuttavat monenlaista pohdintaa. Aina ei vanhuspalvelulain ”kotona niin pitkään kuin mahdollista” – tavoite ole vanhuksen kohdalla mielekäs. Hoitohenkilökunta ja omaiset saattavat olla eri mieltä sopivasta asumismuodosta kunnan taloudesta päättävien henkilöiden kanssa.

Hyvän tekemisen ja vahingon välttämisen periaate on ohjannut lääketiedettä Hippokrateen ajoista lähtien. Muita päätöksiä ohjaavia periaatteita on elämän kunnioittamisen periaate, ihmisarvon kunnioittamisen periaate, itsemääräämisen periaate, hoitamisen periaate, oikeudenmukaisuuden periaate ja hyödyn maksimoinnin periaate (Lääkärin etiikka 2013). Eettiset periaatteet luovat pohjan eri ilmiöiden ja tilanteiden tarkastelulle ja arvioinnille. Valmiita ratkaisuohjeita eettiset periaatteet eivät useinkaan anna, vaan jokainen tilanne on arvioitava yksilöllisesti periaatteiden pohjalta. Joskus periaatteet voivat olla ristiriidassa keskenään. Joskus hyvän tekeminen esimerkiksi turvallisuuden nimissä voi muuttua pahan tekemiseksi itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Näin voi olla vaikeasti muistisairaan kohdalla, kun hänen itsemääräämisoikeuttaan joudutaan rajoittamaan asumismuodon valinnassa, raha-asioiden hoidossa tai lääkehoidossa. Usein on syytä myös pohtia mitä hyvän tekeminen missäkin tilanteessa tarkoittaa, aina ei ole selvää mitä on hyvän tekeminen ja tavoitteet voivat olla ristiriitaisia (J.Jyrkämä, Gerontologia 1/2015).

Mielestäni vanhusten hyvä hoito on usein taloudellisesti kannattavaa ja eettisesti kestävää, puhumattakaan vanhuksen ja samalla myös läheisten hyvinvoinnista. Vanhuksen hyvä hoito edellyttää hoitohenkilökunnalta tietoa ja taitoa sekä vanhusta ja hänen elämäänsä kunnioittavaa asennetta. Monisairas ja monilääkitty vanhus ansaitsee säännölliset terveystarkastukset lääkitysarvioineen sekä oikeat hoidot. Lähes aina tarvitaan myös kuntouttavaa toimintaa. Tällä hetkellä ongelmana on resurssien vähäisyys ja vaarana on vanhuksen voinnin huononeminen esimerkiksi sairauksien hoidon puutteessa tai ikääntymisen myötä epäsopivaksi muuttuvan lääkityksen takia. Joskus ongelmana on taas sairauksien ”ylihoito”, jolloin hoidolla saatetaan jopa heikentää vanhuksen hyvinvointia ja lisätä turhaan hoidon kustannuksia. Kokonaisvaltaiseen laadukkaaseen hoitoon tarvitaan vankkaa osaamista sekä riittävät resurssit. Ilman näitä ei tulevina vuosina tulla toimeen.

Foorumilla esiintyi myös sairaalan kuoro, Lasaretti-laulajat, jotka esittivät ikääntymiseen liittyviä lauluja.