Lasten ja nuorten yksinäisyys / Niina Junttila

Tietoja

Luotu: 25.10.2023 09:00

Viimeksi päivitetty: 30.10.2023 16:16

Niina Junttilan alustuksen esitysrunko löytyy tästä

YKSINÄISYYS JA OSTRAKISMI LAPSUUDESSA JA NUORUUDESSA

-Niina Junttila

Suomessa 10–30 % lapsista ja nuorista kärsii toistuvasta tai jo pitkään jatkuneesta yksinäisyydestä. Pitkittyneellä yksinäisyydellä – samoin kuin ostrakismin eli ulossuljetuksi tulemisen kokemuksilla – on vahingollisia vaikutuksia lapsen tai nuoren oppimiseen, hyvinvointiin, psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen, ja se voi lisätä riskiä marginalisoitumiselle ja jopa radikalisoitumiselle.

Yksinäisyydellä tarkoitetaan ahdistavaa ja negatiivista subjektiivista kokemusta siitä, etteivät olemassa olevat sosiaaliset suhteet vastaa toivottuja. Yksinäisyyden tunne voi kohdistua joko sosiaalisiin verkostoihin (sosiaalinen yksinäisyys) tai läheisiin tärkeisiin ihmissuhteisiin (emotionaalinen yksinäisyys). Yksin oleminen ei kuitenkaan ole yksinäisyyttä vaan konkreettinen ja neutraali olotila, jossa ihmisellä ei juuri sillä hetkellä ole sosiaalisia suhteita. Yksin oleminen voi siis olla myös toivottua ja hyvinvointia vahvistavaa – yksinäisyydeksi se muodostuu silloin, jos tunne on epämiellyttävä ja tilanteesta halutaan päästä eroon.

Ostrakismi on tahallista tai tahatonta sulkemista ulkopuolisuuteen. Tahallista ostrakismi on silloin, jos joko henkilö tai ryhmä henkilöitä jättää toistuvasti yhden tai useamman henkilön ulkopuolelle käyttäytymällä esimerkiksi siten, kuin heitä ei olisi olemassakaan. Tahatonta ostrakismia voi olla esimerkiksi se, että vanhemman huomio kiinnittyy lapsen sijaan muihin asioihin tai lapsiryhmä on niin suuri, ettei kasvattajan tai opettajan aika riitä kaikkien tasapoliseen huomioimiseen.

Sekä subjektiivisesti koetun yksinäisyyden että muiden itseen kohdistaman ostrakismin vaikutukset ovat tilanteen pitkittyessä voimakkaita ja johtavat psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden ongelmiin sekä lisäävät riskiä sille, että lapsi tai nuori jää pois koulusta, syrjäytyy opiskelu- tai työuralta ja satuttaa joko itseään tai muita.

Lasten ja nuorten yksinäisyyden kokemukset ovat olleet nousussa jo pitkään, mutta koronapandemian rajoitustoimenpiteiden aikana ne nousivat erityisen korkeiksi. Optimistinen oletus siitä, että rajoitustoimenpiteiden poistuttua yksinäisyyden kokemukset laskisivat takaisin entiselle tasolleen, ei ole ainakaan tällä hetkellä toteutunut. Osalle nuorista yksinäisyys on jäänyt ikään kuin päälle, pysyväksi olotilaksi, jonka muuttamiseksi heillä ei omien vastaustensa mukaan ole enää keinoja.

Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa laajassa Right to Belong –tutkimuskonsortiossa (R-to-B) tutkitaan sosiaaliseen ulkopuolisuuteen, eli yksinäisyyteen ja ostrakismiin, johtavia biopsykososiaalisia, käyttäytymiseen ja ympäristöihin liittyviä tekijöitä, syitä, mekanismeja ja kehityspolkuja. Tutkimuksen avulla edistetään interventioita ja tuetaan päätöksentekoa sekä tarvittavia muutoksia lainsäädännössä. Yhteistyössä sidosryhmien, kuten eduskunnan, ministeriöiden, Opetushallituksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä järjestötoimijoiden kanssa R-to-B tähtää inklusiivisempaan hyvinvointiyhteiskuntaan, joka tarjoaa jokaiselle lapselle ja nuorelle yhdenvertaisen, turvallisen ja sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden, jossa yksikään ei jää ulkopuoliseksi.